Menestyminen omassa työssä ja työyhteisön parissa vaatii oikeanlaisen palveluasenteen omaksumista. Myyntityö ei ole poikkeus. Tieto, taito ja osaaminen ovat nekin välttämättömiä, mutta aivan erityisesti palvelualoilla on tärkeää suhtautua tunnetasolla myönteisesti sekä asiakkaisiin että työtovereihin. Vastaa itsellesi seuraaviin kysymyksiin: Ovatko itse asiassa kaikki palvelualalla? Miten herätän hyvänolontunteita muissa ihmisissä? Välinpitämätön ja töykeä käytös kostautuvat, jos ei itselle, niin työkavereille ja koko työyhteisölle. Asenne työpaikalla tai asiakaskontaktissa ei ole yksityisasia. Myynti on ehdottomasti palvelua!
Minä olen tärkeä lenkki työyhteisössäni! Tällainen ajattelu tuo mukanaan sekä tervettä itsekunnioitusta että vastuuta muita kohtaan. Jos teen työni hyvin, helpotan paitsi asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden myös työtovereiden elämää. Mutta se ei riitä, sillä muita on kohdeltava myös tuntevina, inhimillisinä ihmisinä. Oikea palveluasenne lähtee itsestäsi. Kannattaa uhrata aina silloin tällöin tuokio sen miettimiseen, miten voisin luoda hyvää mieltä työympäristössäni. Myönteinen palaute on siitä mukava asia, että se usein palautuu antajalleen jossain muodossa. Mitä enemmän kylvät kannustusta, sitä enemmän saat itsekin rohkaisua paluupostissa.
Varo, ettet sorru kaatamaan kaikkia mahdollisia ongelmiasi firman niskaan. Tätä kasvotonta tahoahan voi periaatteessa soimata kaikesta – vaikka palaneesta aamupuurosta. Tällainen syyttely on kuitenkin vaarallista, sillä se iskostuu omaan mieleen pysyväksi asenteeksi. Näin teet karhunpalveluksen itsellesi, sillä kielteinen asenne työpaikkaa kohtaan nakertaa motivaatiota ja innostusta. Muista, että sinä olet firma, luot yrityskuvan ja teet laadun. Turha valittaminen kannattaa karsia itsestään. Toki työpaikalla pitää olla mahdollisuus asialliseen ja rakentavaan kritiikkiin sekä kehittämistarpeiden esiin nostamiseen, kun se on tarpeen.
Niin työ- kuin yksityiselämässä kaikkein tukevin jalusta on terve itsetunto. Siinä on menestyvän ihmisen salaisuus. Heikolla itsetunnolla varustettu ihminen heijastaa ympärilleen huonoa oloa, syyllistyy ylilyönteihin ja kohtelee toisia huonosti, jotta pystyisi salaamaan omat heikkoutensa. Tasapainoinen ihminen tietää arvonsa, tuntee voimavaransa, osaa ottaa ne käyttöön ja kehittää itseään. Hän ei helposti loukkaannu eikä häkelly, vaan hallitsee tilanteen kuin tilanteen. Huolla itsetuntoasi!
Hyvään itsetuntoon liittyy ammattiylpeys, huonoon paitsi itsensä, myös oman työnsä vähättely: ”Olen vain myyjä.” ”Olen vain linja-autonkuljettaja.” ”Olen vain lastenhoitaja.” Nämä ovat täysin turhia lauseita, sillä jokainen ammatti on arvokas ja tarpeellinen. Miten kukaan voi tehdä hyvää työtä tällaisella ”vain” asenteella? Oman työn ja työpaikan arvostus tuovat mukanaan ammattiylpeyttä, intoa ja uteliaisuutta. Ne perustuvat siihen, että työntekijä selvittää itselleen työnsä oikean merkityksen. Mitä minä oikeastaan teen? Kuljetanko bussia vai ihmisiä? Pyyhinkö lasten neniä ja pyllyjä vai annanko heille eväitä elämää varten? Oman työn arvostus nousee näistä perimmäisistä asioista.
Onnistumisen ilo on asia, jossa me suomalaiset olemme huonoja. Turha vaatimattomuus saa meidät vähättelemään itseämme ja aikaansaannoksiamme. Emme osaa myöskään ottaa kehuja vastaan: ”Se onnistui vain säkällä.” Miksi et voisi yhtä hyvin nauttia omista onnistumisistasi ja tuulettaa reilusti, kun on tuuletuksen paikka?
Ehkä suurin este itsetunnolle ja ammattiylpeydelle on rutinoituminen. Rutiinit vievät innostuksen ja onnistumisen halun. Heti aamulla rutiinimylly pyörähtää käyntiin, ja samaa rataa jatketaan nukkumaanmenoon saakka. Kun rutiinien suorittaminen nousee tärkeimmäksi asiaksi, kohtaamamme ihmiset ja asiakkaat sekä työtehtäviemme todellinen merkitys jäävät sivuseikoiksi. Kurjuuden viimeistelee negatiivinen yleisasenne. Innostuksesta ja elämänilosta ei ole enää pahimmassa tapauksessa paljon jäljellä.
Rutiineillekin on sijansa, sillä ne organisoivat elämää ja helpottavat tehtävien hoitoa. Välillä kuitenkin kannattaa kurkistaa ulos rutiiniputkesta ja katsoa, mitä muuta elämällä voisi olla tarjottavana. Liian tiukka tarrautuminen rutiineihin tekee haavoittuvaksi. Jos jokin ulkopuolinen voima horjuttaa niitä, ihminen voi menettää tasapainonsa kokonaan. Mutta jos itse uskaltaa rikkoa rutiineitaan, se on tervehdyttävä voima. Mitään yliampuvaa ei toki tarvitse tehdä. Voit aloittaa vaikka aamurutiineista. Jos lapsiperheen aamu on yhtä kaaosta ja kiljumista, kannattaa ehkä herätä kymmenen minuuttia aikaisemmin ja köllötellä koko perheen kesken sängyssä juttelemassa mukavia. Miellyttävä tunnelma voi kantaa monta tuntia eteenpäin. Jokainen keksii omia tapoja uusiutua ja löytää uutta virettä arkipäivään.