Sanaton viestintä on ”pelissä” mukana aina, tahdot tai et. Tiedostat sitä tai et. Vaikka kieltäisimme sen, se on olemassa. Emme aina tiedä, kuinka suuri sen vaikutus on, mutta se on aina olemassa, kun kohtaamme toisia ihmisiä. Nonverbaalinen viestintä on vanhempi viestinnän muoto kuin verbaalinen. Nonverbaaliseen viestintään kuuluvat yleisesti ottaen henkilökohtaisen vuorovaikutuksen kaikki muut elementit paitsi kieli.
Kaikki ei vaikuta kaikkiin, mutta kaikki voi kuitenkin vaikuttaa. Voimme pitää lähtökohtana, että todennäköisesti kaikkiin vaikuttavat nonverbaalit asiat. Jo pelkästään kasvot kertovat meille alitajuisia viestejä siitä, onko joku kaunis, mukava, miellyttävä, epämiellyttävä, luotettava, epäluotettava, ahne, antelias jne.
Nonverbaalisen viestinnän merkkijärjestelmiä ovat
▶ KINESIIKKA: Ilmeet, esimerkiksi hymy, katse, eleet ja liikkeet. Joko selvästi havaittavia, esimerkiksi sormien napsauttelua tai pään puistelua, tai sitten huomaamattomia ja hienovaraisempia, usein tiedostamattomia asioita, kuten vartalon asento, merkit ja symbolit.
▶ PROKSEMIIKKA: Välimatka ja tilankäyttö, etäisyys toisesta ihmisestä tai ryhmätilanteessa esimerkiksi istumajärjestys.
▶ ÄÄNEN OMINAISUUDET: Painotukset, voimakkuus, sävy, nauru ja itku. Nämä liitetään myös verbaalisen viestinnän osiin. Näihin liittyy lähes poikkeuksetta, ilmeitä, eleitä, asentoja jne…
▶ KOSKETUS: Esimerkiksi kättely ja halaaminen.
▶ MUU: Myös pukeutuminen, ulkonäkö ja fyysinen olemus ovat nonverbaalista viestintää.
Nonverbaaliset viestit, esimerkiksi katsekontakti, säätelevät vuorovaikutusta, kuten puheenvuorojen vaihtoja ja palautteen antoa. Niiden avulla voidaan myös ilmaista tunteita ja osoittaa ryhmässä vallitsevia henkilösuhteita ja statuseroja. Nonverbaalinen viestintä täydentää verbaalista viestintää tai voi korvata sen joissain tilanteissa kokonaan.
Nonverbaalinen viestintä ilmaisee usein ihmisen asennetta sanomaansa tai muita ihmisiä kohtaan. Se on myös palautetta puhekumppanille: hymyt ja pään nyökäytykset rohkaisevat puhujaa jatkamaan, otsanrypistys puolestaan kielii täysin päinvastaisesta palautteesta. Yleensä pelkästään nonverbaalista viestintää ei tarkkailla ja koeta voimakkaasti, jos ei ole ollut myös verbaalista viestintää henkilöiden kesken. Kun henkilö on katseen kohteena, nonverbaalinen viestintä näyttelee merkittävää osaa ja kertoo ihmisestä paljon. Jos kaksi toisilleen vierasta ihmistä on keskenään samassa huoneessa eivätkä he puhu eivätkä edes ilmeile mitään, he tekevät silti mielikuvia, käsityksiä, päätelmiä toisistaan.
Nonverbaalisella viestinnällä on viestintätilanteessa hallitseva asema sanalliseen viestintään verrattuna, sillä nonverbaalinen viesti voi jopa kumota sanallisen viestin. Tämä johtuu siitä, että ihminen luottaa vaistomaisesti enemmän näkemäänsä kuin kuulemaansa, ja tästä syystä nonverbaalisia viestejä on usein vaikeampi teeskennellä.
Kosketus
- Viestinnän ensimmäinen muoto. Äidiltä.
- Kosketus on voimakas tunne, liittyy yleensä esim. huolenpitoon, hellyyteen tai vihaan.
- Tunteet määräävät laadun.
- Kättelyssä: lahnat, ravistajat, voimamiehet, dominoivat jne.
Ilmeet ja eleet
”Hymy on lähin etäisyys kahden ihmisen välillä.”
- Ilmeet ja eleet paljastavat senkin, mitä emme haluaisi paljastaa.
- Mikroilmeet.
- Otsa/kulmat/suu/puhallus.
En puhu, en kuule, en näe
- Peitetään valehdellessa, kieltäessä, epäröidessä:
– Suu – en halua puhua, pidättelee.
– Korvat – en halua kuulla, kieltää.
– Silmät – en halua nähdä.
- Käden tai jalan liike paljastaa.
- Liike voittaa sanat.
Kehosi viestii vetoavia, positiivisia asioita, kun sinulla on
- Positiivinen elämänasenne.
- Kontaktihalukkuus.
- Kuuntelun taito ja kuunteluhalu.
- Vilpitön, aito mielenkiinto.
- Empatia.
- Tilannetajua.
- HYMYILET aidosti ja oikeasti.
Kun ihminen esimerkiksi puhuu kauniisti ja kannustavasti, mutta ei ilmein ja elein osoita millään tavoin, että tarkoittaisi sanomaansa, syntyy tunne, ettei hän tarkoita sitä mitä sanoo.
Mikroilmeet
Näemme harjoittelun kauttakin vain osan mikroilmeistä, koska mikroilme vilahtaa vain lyhyen hetken.
Mikroilme on esimerkiksi toispuoleinen hymy, joka vilahtaa kasvoilla heti valehtelun jälkeen. Ihmiselle tulee hyvä olo siitä, että sain tämän nyt sanottua ja tuo uskoi minua.
Myös niin rytmi, puheen korkeus ja voimakkuus muodostavat tärkeän, sanattoman vaikutelman, ei siis pelkkä puhe. Puhe saattaa myös korostaa tiettyä mielikuvaa, joka tulee kuitenkin nonverbaalisesta viestinnästä. Se voi olla täysin tiedostamatonta tai se voi olla täysin tietoista. Non-verbaaliset viestit vaihtelevat jonkin verran kulttuurin mukaan, mikä voi aiheuttaa ongelmia ihmisten kohdatessa. Yhdessä kulttuurissa ystävällisiksi luokitellut käsimerkit voivat tarkoittaa jossakin toisessa kulttuurissa jopa jotakin hävytöntä. Yleisesti ottaen olemme hyvin herkkiä lukemaan non-verbaalisia viestejä jopa asiaa itse tiedostamatta. Tästä ei kuitenkaan kannata vetää johtopäätöstä, että olisimme ajantasalla siitä kuinka hyviä olemme tekemään johtopäätäksiä ja analyysejä näistä viesteistä. Usein hyväksi ihmistuntijaksi itseään luuleva ei oikeasti olekaan sitä.
Erityisesti ryhmätilanteessa on mahdotonta olla viestimättä nonverbaalisesti, vaikka ei olisikaan verbaalisesti aktiivinen. Myös se, että ei osallistu keskusteluun tai katso ketään silmiin, voi viestiä jotain muille ryhmän jäsenille. Ihmiset tekevät tiedostamattomia päätelmiä joka tapauksessa halusivat tai eivät. Nonverbaalinen viestintä tiedostetaan yleensä huonommin kuin verbaalinen viestintä, mutta sitä voidaan käyttää harkitustikin. Nonverbaalinen viestintä on usein monimerkityksellistä, joten se saatetaan tulkita hyvinkin eri tavoin kuin on tarkoitettu. Lisäksi eri kulttuureissa on erilaisia käytäntöjä siitä, millaista nonverbaalista viestintää pidetään sopivana. Tämä kulttuuriasia näkyy myös saman maan sisällä, Suomessakin, erilaisina tapoina ja suhtautumisina.
Vuorovaikutus onkin kokonaisuutena monimutkainen prosessi. Eri viestinnän muodot ovat limittäin sosiaalisessa kanssakäymisessä, eikä niitä ole aina helppo erottaa toisistaan eikä analysoida totuutta kokonaisuudesta.
Yleensä kolme tärkeintä myyjän nonverbaalista ”asetta” ovat katsekontakti, kädenpuristus ja pään (tai koko kehon) huomio keskustelukumppaniin. Tärkeää ovat myös etäisyydet, varautuneisuus ja se, ovatko verbaaliset ja non-verbaaliset viestit tukemassa toisiaan vai ristiriidassa.
Legenda siitä, että valehtelu näkyy silmistä, on vain osatotuus. Taitavat valehtelijat katsovat ihmistä kiinteästi silmiin, koska he monitoroivat, onko valhe menossa läpi. Havaintojen perusteella he voivat säädellä kertomaansa.
Muutkin alitajunnastamme kumpuavat pienet liikkeet saattavat paljastaa valehtelijan. Jollei ihmisellä ole muuten tapana nyökytellä jatkuvasti, niin pieni pään liike saattaa kertoa valehtelusta.
Jos henkilö nyökyttää päätään, sanoo samaan aikaan jotain negatiivista tai väittää ettei ole tehnyt sitä tai tätä, niin sanat ja kehonkieli ovat ristiriidassa. Tai jos henkilö kertoo jotain positiivista, mutta pyörittää päätään.
Kun katsot ihmistä ensimmäisen kerran, puristat hänen kättään ja katsot häntä silmiin. Kuinka kauan? Viitekehyksenä voidaan pitää, että anna ainakin kolme sekuntia aikaa katsella keskeyttämättä. Ammattilaiset kertovat, että edistääksesi hyvää yhteisymmärrystä katso toista osapuolta 60–70% yhdessä viettämästänne ajasta. Kaikki eivät tunnu kestävän katsetta lainkaan tässä määrin, jolloin katsetta on syytä välillä lepuuttaa ja tietenkin täytyy muistaa varsin suuretkin kulttuurikohtaiset erot.
Meidän kulttuurissamme on normaalia kätellä yhdellä kädellä ja tasa-arvoinen kättely, jossa kumpikaan ei dominoi, edistää parhaiten hyviä suhteita. Kikkoja kannattaa välttää ja kehonkieleen on omat koulutuksensa, kirjallisuutensa ja tietolähteensä. Näillä voidaan ammattimaisissa käsissä tehdä hypnoottisen omaisia vaikutuksia. Taidetaan tehdä todellista hypnoosiakin. Kyse on lukemattomista eri asioista. Esimerkiksi vierasta henkilöä kätellessä vain lyhyen kosketuksen kyynärpäähän on havaittu edistävän hyvää vaikutelmaa. En kuitenkaan suosittele käyttämään, ennen kuin tutkit tarkemmin, miten tämä voisi toimia ja millä tavalla tarkalleen.
Ihmisen kroppa on yleisemmin kohdistettuna sinne minne on menossa tai kenestä on kiinnostunut. Tämä on hyvä muistaa.
Liikaa ei pidä lähteä tulkitsemaan. Väärät tulkinnat voivat johtaa väärinymmärryksiin ja ikäviin konflikteihin. Arkielämässä on kuitenkin voitava yleensä luottaa siihen, mitä toinen sanoo. Älä tee virhearvioita ulkonäön perusteella.
Osaa non-verbaalisesta viestinnästä on vaikea peittää tai edes harjoitella.
Sanotaan, että ”silmät ovat sielun peili”, ja tiede todistaa, että silmät ovat ikkuna aivoihimme ja näkyvä osa hermostoamme. Silmät, ja etenkin pupillit, eivät pelkästään auta meitä näkemään vaan ne myös näyttävät, mitä mielissämme tapahtuu.
Pupillit laajenevat silloin, kun olemme kiinnostuneita jostakin, ja supistuvat, kun jokin inhottaa meitä. Pupillimme, kuten mielemmekin, ovat herkkiä kaikelle uudelle. Pupillit pysyvät laajentuneina, mikäli henkilö ei kyllästy uuteen asiaan. Kipu supistaa pupilleja.
Kun olemme seksuaalisesti kiihottuneita, silmämme osallistuvat täysillä intohimoon. Sekä miesten että naisten pupillit laajenevat tällaisissa tilanteissa. Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä näiden asioiden välisestä yhteydestä. Jotkut psykologit sanovat, että pupillien laajentuminen johtuu suurimmaksi osaksi alastomuuden tuomasta visuaalisesta stimulaatiosta eikä niinkään liity kiihottumisen tunteeseen.
Kun lääkäri tai sairaanhoitaja asettaa vilkkuvan valon potilaan silmien eteen nähdäkseen, toimivatko aivot kunnolla, terveen henkilön pupillit ovat samankokoiset ja pyöreät ja reagoivat valoon. Mikäli potilaan aivot ovat kärsineet vaurioita kovan iskun seurauksena, pupillit eivät luultavasti reagoi normaalilla tavalla valoa näytettäessä.
Jotkin huumeet, kuten alkoholi ja opiaatit, saavat pupillit supistumaan. Toiset huumeet, kuten amfetamiini, kokaiini, LSD ja meskaliini, taas tekevät pupilleista suuremmat. Tarkkaile ihmisten pupilleja, ja voit saada asioita tietoosi kenestä tahansa. Myös silmän iiris paljastaa monenlaisia asioita. Katso silmiin!